Niin kuin kaikki ovat jo ainakin miljoona kertaa päivitelleet, talvi tuli ja meni niin että kohisi. Ja näinhän se on. Muita ihmisiä saattaa ärsyttää valittaminen tästä aiheesta, mutta mulla on syyni. Koirani ovat aina ihan mössössä, kun olemme kävelleet hiekkaisilla ja muutenkin mössöisillä teillä. Mulla on siis kaks pientä ja karvaista koiraa. Niitä kun siinä harjailee ja putsaa, ei oikein hypitytä ilosta. Mutta minkäs teet.
Toinen asia, joka ärsyttää mua suuresti, on iänikuinen valittaminen koirankakoista. Korjatkaa hemmetti vie ensi kerralla ne omat roskanne, muovipussit ynnä muut mäyräkoirannahat joita viljelette sinne luontoon. Ihmisten roskat eivät yleensä maadu, esimerkkinä siis nämä muovipussit ynnä muut roskaihmeet, mutta nämä kammoksutut ja inhotut koirankakat kyllä maatuvat, tiedoksenne.
Nyt kaikki suuntaavat syyttävän sormensa minuun päin. "SINÄ olet siis SE, joka jättää koiransa jätökset KESKELLE tietä." Ehei, rakkaani, kyllä minä ne kerään. Mä vaan heitän ne sinne metikköön, mitäpä niitä pussissa kantelemaan. Roskiksiakaan kun ei ole mailla halmeilla.
Ja kolmas asia: lapsien ja koirien eriarvoisuus. LAPSET huutavat pihalla, potkivat palloja ikkunoihin, potkivat seiniä. Koirat haukkuvat joskus. Molempi pahempi, tiedetään, mutta minkä takia koirat ovat silti paljon kauheampia kuin "meidän pikkuiset lapsoset, jotka joskus vähän ilakoivat". Lapsilla on oikeus leikkiä, aivan, en todellakaan kiellä sitä. Musta on hienoa, että nykyään lapset edes osaavat leikkiä. Mutta jos lapsilla on oikeus huutaa sydämensä pohjasta, miksei koirilla ole oikeutta haukkua?
Että mua oikeasti kyrsii nämä lapsiperheet. Mur.
Lisää joskus.
Laura (alias koirienpuolustaja)
